• Ijahis Idja: lapsiperheen kesämuisto

    Voit lukea tämän halutessasi myös Inarilaisesta. Pienten lasten kanssa festareille lähteminen voi mietityttää. Lähdin Ijahis Idjaan jo jokseenkin tottuneesti lasten kanssa. Epäilys vilahti kyllä mielessäni siitä, onko volyymi liian kova pienille korville ja meininki liian rauhatonta. Epäilykset osoittautuivat turhiksi. Mukaan olin ottanut lapsille kuulosuojaimet. Kaikenikäisille suunnattu festari kannatteli: oli kaivattua yhteisöllisyyttä, kuulumisten vaihtamista tuttujen kanssa,…

  • Sápmi Pride muistuttaa: Yhdenvertaisuus on meille kaikille yhteinen harjoitus

    Julkaisin tämän kolumnin Inarilaisessa. Istahdan räsymatolle Berliinin Pride-tapahtumien muistolle vietetyn hiljaisen hetken jälkeen. Tunnelma on kuin lämpimässä kylätapahtumassa, ja Inarin kirkonkylän Sápmi Pride onkin kaikille avoin.Ympäriltä kuuluu onnellista puheensorinaa. Kuulen monenlaista keskustelua ja jopa pohdintaa siitä, mistä löytäisi virsikirjan, kun ne tuntuvat olevan kiven alla. Tapahtumassa on myös puheenvuoroja, musiikkia, tuttujen tapaamista ja tuoreen kahvin…

  • Pohjoisen arki Inarissa ja Karigasniemellä: Arjen suola ja sokeri

    Kirjoitin Inarilaiseen tähän sunnuntaihin sopivan kolumnin. Kesä alkaa kääntyä syksyyn. Loma saariston kotiseudulla on muisto vain. Linnut ovat lentäneet pesästä ja palaavat loma-aikoina. Niinpä lapsuuteni kotitalokin täyttyi taas elämästä: sisaruksista, heidän perheistään, tiskivuorista ja tauotta roikkuvasta kahvista.  Lomalaisen arki oli luksusta. Vauvalle löytyi aina lämmin syli, kun halusimme puolison kanssa kahdestaan saunaan – tai kun…

  • Totuus- ja sovintokomissio. Asetun kuulemaan saamelaisten loppuraporttia

    Julkaisin tän tekstin kolumnina Inarilainen-lehdessä tällä viikolla. Ilmaan jää huokaus, kun joku sanoo sen: saamelaisten totuus- ja sovintokomission loppuraportti on juuri julkaistu, joulukuussa 2025. Se on arvokas ja painava kokonaisuus. Ajattelen, että näin suuren asian äärellä ei ole kiire minnekään. Raporttia ei tarvitse ymmärtää kerralla. Annan itselleni luvan lukea hitaasti. Sallin havaintojen – ja niiden…

  • Inari ja mielen vuodenajat

    Muutimme kevääksi perheemme kanssa Inariin. Olen vanhempainvapaalla löytänyt mukavaa puuhaa Unnin kanssa. Käymme Inarin ja Ivalon perhekerhoissa. Pidän toukokuun ajan itse muskaria puolivuotiaille. Meillä on mukava äitiposse ja järjestäytymätön inarilaisen puolisona olemisen kollektiivi. Retkeilemme: ensi viikonloppuna minä ja Unni matkataan Utsjoelle. Mutta lisäksi olen miettinyt omaa ja läheisten jaksamista lähellä ja kaukana. Luonnossa tulee välillä…

  • Näkökulma saamelaiskiistaan: Kutitan pitkällä tikulla

    Osallistun tällä blogipostauksella hiljaisen viikon kuohuntaan, kun moni osoittaa pettymystään KHO:n päätöksestä saamelaiskäräjävaalien uusimisesta. Saamelaiskäräjät on julkisoikeudellinen yhteisö ja sen laista määritellään laissa saamelaiskäräjistä. Setäni vertasi kerran asemaa osuvasti ylioppilaskuntaan. Julkisoikeuden asemasta seuraa valitusoikeus. KHO ei säädä lakeja. Moni kritisoi KHO:n päätöksessä sitä, että vaalit tulee järjestää uudelleen mukaan lukien 72 pois jätettyä henkilöä, mutta…

  • Unnia juhlittiin viikonlopun yli

    Raskausaika hujahti ja synnytys sujui alateitse. Kokemus oli perheellemme onnellisimpii ja pelkkä muisto lämmittää. Hengitettiin yhdessä. ”Unni” unnoraš syntyi loppu vuonna terveenä tummat hiukset hulmuten. Unnia juhlittiin kolmikuisena. Järjestimme nimijuhlan Oulun Musiikkikeskuksessa ja kastejuhlan kotona. En ainakaan vielä paljasta blogissa hänen kutsumanimeään ja koko nimeään, mutta johdattelen kyllä aiheeseen ja nimenvalinnan taustalla olevaan ajatusmaailmaan. Musiikkikeskuksen…

  • Hevoset

    Isääni nauratti toisen pro gradu -työni aiheen kuultuaan: ”hevoset ovat aina elämässäsi jotenkin mukana.” Se gradu oli kriisiviestinnästä ja koski Tokio 2020 -olympialaisten viisiotteluun liittyvää kohua. Ensimmäisenkin gradun aihe oli hevosurheilumaailmasta. Hevoset ovat lähes aina olleet jollakin tavalla elämässäni. Lapsena ratsastuskoulu, nuorena Paraisilla hoitohevonen ja ratsastustunnit yksityisesti, opiskeluaikana vikellys ja kouluratsastus jne. 16-vuotiaana olin töissä…

  • Mongolia

    Isoäiti lypsää lehmää ja pirskottaa maitoa ilmaan. Hän ottaa saavillisen tuoretta lehmän lantaa mukaansa ja kävelee jurtan taakse. Jurtat ovat mongolien taloja, Marco Polon sanoin pyöreitä ja ne on rakennettu saloista, oksista ja huovasta. Näitä he kantavat mukanaan minne tahansa kulkevat, sillä salot on niin tiukasti sidottu yhteen ja siten yhdistetty että rakenteet ovat kevyitä…

  • Kamelinmaito ja muumimuki

    Tunsin pakokauhua: jano, iholla ja ikkunoissa samea saastekerros ja korvia kiristi hengityssuojaimen jäljiltä. Minua oli tiukasti kielletty menemästä illalla yksin ulos. Heppoinen turvaverkostoni petti toisena iltanani Ulan Batorissa ja joutuisin kaiketi viettämään sen yksin ja kysehän oli lauantaista. Tein parhaani rentoutuakseni: nukkuisin jet lagin oireet pois ja valmistaisin Natür Tüf Marketista ostamistani vihanneksista ja Helsinki…