Unnia juhlittiin viikonlopun yli

Raskausaika hujahti ja synnytys sujui alateitse. Kokemus oli perheellemme onnellisimpii ja pelkkä muisto lämmittää. Hengitettiin yhdessä. ”Unni” unnoraš syntyi loppu vuonna terveenä tummat hiukset hulmuten.

Unnia juhlittiin kolmikuisena. Järjestimme nimijuhlan Oulun Musiikkikeskuksessa ja kastejuhlan kotona. En ainakaan vielä paljasta blogissa hänen kutsumanimeään ja koko nimeään, mutta johdattelen kyllä aiheeseen ja nimenvalinnan taustalla olevaan ajatusmaailmaan.

Musiikkikeskuksen Preludi-ravintola valikoitui juhlapaikaksi kahdesta syystä: asuimme sen naapurissa ja se on minulle erittäin rakas paikka. Soitin Madetojan salissa osana Tutti Juttu -konserttia lapsena Oulun kaupunginorkesterin solistina viulua.

Samankaltaiset artikkelit

  • Näkökulma saamelaiskiistaan: Kutitan pitkällä tikulla

    Osallistun tällä blogipostauksella hiljaisen viikon kuohuntaan, kun moni osoittaa pettymystään KHO:n päätöksestä saamelaiskäräjävaalien uusimisesta. Saamelaiskäräjät on julkisoikeudellinen yhteisö ja sen laista määritellään laissa saamelaiskäräjistä. Setäni vertasi kerran asemaa osuvasti ylioppilaskuntaan. Julkisoikeuden asemasta seuraa valitusoikeus. KHO ei säädä lakeja. Moni kritisoi KHO:n päätöksessä sitä, että vaalit tulee järjestää uudelleen mukaan lukien 72 pois jätettyä henkilöä, mutta…

  • Ijahis Idja: lapsiperheen kesämuisto

    Voit lukea tämän halutessasi myös Inarilaisesta. Pienten lasten kanssa festareille lähteminen voi mietityttää. Lähdin Ijahis Idjaan jo jokseenkin tottuneesti lasten kanssa. Epäilys vilahti kyllä mielessäni siitä, onko volyymi liian kova pienille korville ja meininki liian rauhatonta. Epäilykset osoittautuivat turhiksi. Mukaan olin ottanut lapsille kuulosuojaimet. Kaikenikäisille suunnattu festari kannatteli: oli kaivattua yhteisöllisyyttä, kuulumisten vaihtamista tuttujen kanssa,…

  • Pohjoisen arki Inarissa ja Karigasniemellä: Arjen suola ja sokeri

    Kirjoitin Inarilaiseen tähän sunnuntaihin sopivan kolumnin. Kesä alkaa kääntyä syksyyn. Loma saariston kotiseudulla on muisto vain. Linnut ovat lentäneet pesästä ja palaavat loma-aikoina. Niinpä lapsuuteni kotitalokin täyttyi taas elämästä: sisaruksista, heidän perheistään, tiskivuorista ja tauotta roikkuvasta kahvista.  Lomalaisen arki oli luksusta. Vauvalle löytyi aina lämmin syli, kun halusimme puolison kanssa kahdestaan saunaan – tai kun…

  • Luottamus ja vieraudentunne onnen ja ilon helpotuksessa

    Minulle tulee päänsärkyä, jos käytän rahaa tyhmästi. Kiire maksaa. Turvattomuus maksaa. Olen lentokoneessa, enkä Trans-Siperian junassa, mutta kuitenkin matkalla Ulan Batoriin. Ikkunasta säteilee aurinko, ja kahvi on paahtunutta. (Matkapäiväkirja, 13.3.2019) Oulusta Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin lentäminen oli pitkä, hikinen ja hytiseväinen matka. Halusin matkustaa Trans-Siperian junalla, mutta viisumin saanti kesti odotettua kauemmin ja aika kävi…

  • Kamelinmaito ja muumimuki

    Tunsin pakokauhua: jano, iholla ja ikkunoissa samea saastekerros ja korvia kiristi hengityssuojaimen jäljiltä. Minua oli tiukasti kielletty menemästä illalla yksin ulos. Heppoinen turvaverkostoni petti toisena iltanani Ulan Batorissa ja joutuisin kaiketi viettämään sen yksin ja kysehän oli lauantaista. Tein parhaani rentoutuakseni: nukkuisin jet lagin oireet pois ja valmistaisin Natür Tüf Marketista ostamistani vihanneksista ja Helsinki…

  • Hevoset

    Isääni nauratti toisen pro gradu -työni aiheen kuultuaan: ”hevoset ovat aina elämässäsi jotenkin mukana.” Se gradu oli kriisiviestinnästä ja koski Tokio 2020 -olympialaisten viisiotteluun liittyvää kohua. Ensimmäisenkin gradun aihe oli hevosurheilumaailmasta. Hevoset ovat lähes aina olleet jollakin tavalla elämässäni. Lapsena ratsastuskoulu, nuorena Paraisilla hoitohevonen ja ratsastustunnit yksityisesti, opiskeluaikana vikellys ja kouluratsastus jne. 16-vuotiaana olin töissä…