Ijahis Idja: lapsiperheen kesämuisto
Voit lukea tämän halutessasi myös Inarilaisesta. Pienten lasten kanssa festareille lähteminen voi mietityttää. Lähdin Ijahis Idjaan jo jokseenkin tottuneesti lasten kanssa. Epäilys vilahti kyllä mielessäni siitä, onko volyymi liian kova pienille korville ja meininki liian rauhatonta.
Epäilykset osoittautuivat turhiksi. Mukaan olin ottanut lapsille kuulosuojaimet. Kaikenikäisille suunnattu festari kannatteli: oli kaivattua yhteisöllisyyttä, kuulumisten vaihtamista tuttujen kanssa, tanssia ja aitoa iloa sukupolvien yli. Lopputulos oli autenttinen.
Festarihumun keskellä vastaani tuli myös kysymys. Sitä oli hyvä harkita hieman. Aioinkos jakaa perhekuvia tapahtumasta? Kysymys kirkasti jotain olennaista nykyajan vanhemmuudesta.
Vanhempana olisi ihanaa jakaa aitoja, onnellisia hetkiä ja Ijahis Idjan upeaa tunnelmaa. Digitaalinen todellisuus on kuitenkin oma juttunsa.
Sharentingiksi kutsutaan lasten kuvien jakamista verkossa. Kuva- ja videoväärennöksien tekemisen mahdollisuus, identiteettivarkaudet ja digitaalisen jalanjäljen kertyminen ennen kuin lapsi ymmärtää siitä mitään, saavat mietteliääksi. Samaan aikaan liika varovaisuus tuntuu vähän syövän fiilistä.
Parasta kaikessa oli kuitenkin se, että tapahtumasta oli tarkoituskin nauttia täysillä paikan päällä. Ijahis Idjassa arvokas hetki oli tässä ja nyt. Sadetanssi lasten kanssa suuren sateenvarjon alla hymyilytti samalla, kun sade yltyi. Lopulta aurinko kuitenkin pilkisti pilven takaa ja lapsia alkoikin jo nukuttaa. Uni tuli jo kotimatkalla.
