Totuus- ja sovintokomissio. Asetun kuulemaan saamelaisten loppuraporttia
Julkaisin tän tekstin kolumnina Inarilainen-lehdessä tällä viikolla. Ilmaan jää huokaus, kun joku sanoo sen: saamelaisten totuus- ja sovintokomission loppuraportti on juuri julkaistu, joulukuussa 2025. Se on arvokas ja painava kokonaisuus. Ajattelen, että näin suuren asian äärellä ei ole kiire minnekään. Raporttia ei tarvitse ymmärtää kerralla. Annan itselleni luvan lukea hitaasti. Sallin havaintojen – ja niiden pohjalta kokonaiskuvan – muotoutua vähitellen.
Raportissa on riipaisevia ja koskettavia tekstejä. Ne kertovat kokemuksista, jotka ovat vaikuttaneet ihmisten elämään ja valintoihin. Muistutan itseäni siitä, että kaikki ei mahdu yksiin kansiin. Suurin osa arvokkaasta jää kertomatta, koska hyvästä toiminnasta ei ole tarvetta tehdä sovintoa. Tämä raportti avaa teemoittain kauan vaiettuja näkökulmia – ei koko kuvaa saamelaisten historiasta.
Olen itse asunut saamelaisalueella vasta vähän aikaa ja siksi luen raporttia kuulostellen. Huomioni kiinnittyy toistuviin kokemuksiin syrjinnästä. Mieleni täyttyy kysymyksistä, joita moni muukin varmasti pohtii.
Raportti on valmis, julkinen ja netistä ladattavissa. Miten sitä käytetään? Toivon, että emme koskaan lakkaisi tarkasti kuuntelemasta ihmisten omia muistoja ja kokemuksia siksi, että meillä on nyt raportti luettavana. Se lisää ymmärrystä mitä suurimmissa määrin, mutta ei voi selittää kaikkea. Ansaitsemme tulla kuulluiksi ilman valmiita oletuksia.
Kuuleminen on tärkeää siksikin, että uhrina oleminen ei paranna ihmisen olotilaa ja tulevaisuutta. Vaikeiden asioiden kohtaaminen turvallisessa tilassa tervehdyttää ja vahvistaa. Välillä katse voi jumittua epäkohtiin ja sekin voi olla tapa suojata itseä. Jos katse unohtuu vain yhteen kohtaan, voi ymmärrys kaventua.
En näe epäkohtia koko tarinana. Saamelaisten historia on myös jatkuvuutta, kauneutta, elävää kulttuuria ja voimakasta elinvoimaa. Ne ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle vuodenaikojen rytmissä. Mutta nämä eivät voi kukoistaa täysinä ja elinvoimaisina, ellei myös vaikeita asioita kohdata ja kuulla.
Näiden ajatusten kanssa olen edennyt raportin lukemisessa. Suuren kokonaisuuden äärellä olen pieni. Kyse ei ole suorituksesta, vaan matkasta.
Toivotan rauhallista mieltä meille kaikille, joilla raportti on lukulampun alla.
