Osallistun tällä blogipostauksella hiljaisen viikon kuohuntaan, kun moni osoittaa pettymystään KHO:n päätöksestä saamelaiskäräjävaalien uusimisesta.
Saamelaiskäräjät on julkisoikeudellinen yhteisö ja sen laista määritellään laissa saamelaiskäräjistä. Setäni vertasi kerran asemaa osuvasti ylioppilaskuntaan. Julkisoikeuden asemasta seuraa valitusoikeus. KHO ei säädä lakeja.
Moni kritisoi KHO:n päätöksessä sitä, että vaalit tulee järjestää uudelleen mukaan lukien 72 pois jätettyä henkilöä, mutta äänioikeutettuja eivät ole vaalien välissä täysi-ikäistyneet. Hallintopäätöksissä on aina se, että vasta lopullisesta päätöksestä voi valittaa, valmistelusta ei. Siksi asian aikaisemmassa vaiheessa tehty virhe voi olla valituksen perusteena vasta, kun asia on käsitelty loppuun asti.
Hallinto-oikeus ei tee uutta päätöstä, vaan palauttaa asian alkuperäisen päätöksen tehneelle viranomaiselle uutta käsittelyä varten. Hallinto-oikeuden harkinnassa on, kuinka kauas asia pitää ”peruuttaa”: aikaisemmissa vaaleissa olisi ollut mahdollisuus kumota koko vaalit ja aloittaa alusta. Niin ei tehty ja tästä syystä nyt toimitaan KHO:n päätöksen mukaan.
Saamelaiskäräjälaki on käsiteltävä uudelleen. Keskustelu jatkunee, onko ”metsäsaamelaisia” ja keminsaamelaisia. Termejä käyttäessä ne tulee määritellä. Lappalainen on viitannut vanhoissa maa-, vero- ja henkikirjoissa henkilön elinkeinoon, ei etniseen ryhmään. Viranomaisen rekisterimerkintä ei kerro etnisiteetistä.
”Metsäsaamelaisen” peruste saamelaisuudelleen on viranomaisen lappalaismerkintä elinkeinon perusteella eli ei etnisiteetti. Ko. kulttuuri hävisi viimeistään 1800-luvulla, kun lappalaismerkintä elinkeinon perusteella poistui.
Keminlapin kieli kuihtui viimeistään 1600-luvulla. Saamelaisia esi-isiä on syystäkin varmaan puolella pohjoisen Suomen kantaväestöstä. Tämä ei tarkoita kansaan kuulumista tai etnisiteettiä. Tämä tarkoittaa sitä, ettei satoja vuosia suomalaisella identiteetillä elänyt suku voi yhtäkkiä herätä ”saamelaisena”.
Etniseen identiteettiin kuuluu tunnistaminen ja hyväksyminen molemmin puolin. Alkuperäiskansojen suvereniteetti on loukkaamaton: saamelaiset saavat määritellä itsensä ja sen, ketä heihin kuuluu. Verisukulaisuus ja historialliset esi-isät eivät liity tähän.
Asia ei silti todellisuudessa ole näin yksinkertainen. Tämän huomaa erityisesti vaikka Niillas Holmbergin Halla Helleä lukiessa tai tutustuessa pohjoisen kulttuureihin kuuntelemalla ihmisten kokemuksia. Teoriassa ja opintojeni näkökulmasta saamelaiskiista avautuu itselleni kuitenkin ehdottomasti yllä kuvaamallani tavalla.
Asiat riitelevät, ihmisten ei tarvitsisi. Rauhallista hiljaista viikkoa.