Tunsin pakokauhua: jano, iholla ja ikkunoissa samea saastekerros ja korvia kiristi hengityssuojaimen jäljiltä. Minua oli tiukasti kielletty menemästä illalla yksin ulos. Heppoinen turvaverkostoni petti toisena iltanani Ulan Batorissa ja joutuisin kaiketi viettämään sen yksin ja kysehän oli lauantaista. Tein parhaani rentoutuakseni: nukkuisin jet lagin oireet pois ja valmistaisin Natür Tüf Marketista ostamistani vihanneksista ja Helsinki Wild Foodin yrteistä ruokaa. Pian ruoka kypsyikin ja selasin ohjelmia, mutta Silta- ja Luther-sarjojen uusimmat jaksot olivat jo tulleet tutuiksi. Kylpyhuoneen voisi ainakin tehdä tunnelmalliseksi kynttilöiden ja ihonhoitotuotteiden avulla. Levitinkin iholleni turvenaamion sitä testatakseni ja pukeuduin puhtaaseen ja pehmeään kylpytakkiin. Pakokauhun tunne kaikkosi puhdistautuessa ja mieli tuli levolliseksi. Nukahdin tavalliseen tapaani heti.
Seuraavana aamuna kylpyhuone olikin pitkään varattu, koska siellä puhdistettiin pönttöä tukkeumasta. Roska-astiaan päätyi porkkanan kantoja. Posket punehtuen oivalsin laittaneeni ne sinne väärinymmärryksen seurauksena. Minua oli kehotettu laittamaan biojätteet sinne, mutta tarkoitettaen tietenkin vain nestemäisiä jätteitä. Ulan Batorissa ei kierrätetty mitään. Pöntön puhdistuttua havaitsin turvenaamiota altaan reunoilla. Hiki kihosi otsalle ja ärsyynnyin itseeni. Ymmärsin, kuinka täydestä sydämestään vieraanvaraisia ja avuliaita ihmisiä loukkasi ajattelemattomuuteni heidän kodissaan. Päätin muistaa jatkossa, etten korvaisi itsenäistä ajattelua neuvoilla tai oppailla. Tein ryhtiliikkeen orientoimalla ajatteluani yksityiskohtiin ja suhtautumalla niihin täsmällisesti ja tarkasti, mutta rennosti. Sanoin vuokranantajapariskunnalle anteeksi. Ikävä välikohtaus tapahtui ystävyytemme ensimmäisinä hetkinä, mutta aloimme luottaa toisiimme. Joimme illan päätteeksi Gobin autiomaasta Bugin veljen edellispäivänä tuomaa kamelinmaitoa muumimukeista. Mikä shotti, kiitos!
Artikkelikuva: Ulan Batorin arkkitehtuurissa minua kiinnosti jurtta-alueet ja temppelit.