Kamelinmaito ja muumimuki

Tunsin pakokauhua: jano, iholla ja ikkunoissa samea saastekerros ja korvia kiristi hengityssuojaimen jäljiltä. Minua oli tiukasti kielletty menemästä illalla yksin ulos. Heppoinen turvaverkostoni petti toisena iltanani Ulan Batorissa ja joutuisin kaiketi viettämään sen yksin ja kysehän oli lauantaista. Tein parhaani rentoutuakseni: nukkuisin jet lagin oireet pois ja valmistaisin Natür Tüf Marketista ostamistani vihanneksista ja Helsinki Wild Foodin yrteistä ruokaa. Pian ruoka kypsyikin ja selasin ohjelmia, mutta Silta- ja Luther-sarjojen uusimmat jaksot olivat jo tulleet tutuiksi. Kylpyhuoneen voisi ainakin tehdä tunnelmalliseksi kynttilöiden ja ihonhoitotuotteiden avulla. Levitinkin iholleni turvenaamion sitä testatakseni ja pukeuduin puhtaaseen ja pehmeään kylpytakkiin. Pakokauhun tunne kaikkosi puhdistautuessa ja mieli tuli levolliseksi. Nukahdin tavalliseen tapaani heti.

Seuraavana aamuna kylpyhuone olikin pitkään varattu, koska siellä puhdistettiin pönttöä tukkeumasta. Roska-astiaan päätyi porkkanan kantoja. Posket punehtuen oivalsin laittaneeni ne sinne väärinymmärryksen seurauksena. Minua oli kehotettu laittamaan biojätteet sinne, mutta tarkoitettaen tietenkin vain nestemäisiä jätteitä. Ulan Batorissa ei kierrätetty mitään. Pöntön puhdistuttua havaitsin turvenaamiota altaan reunoilla. Hiki kihosi otsalle ja ärsyynnyin itseeni. Ymmärsin, kuinka täydestä sydämestään vieraanvaraisia ja avuliaita ihmisiä loukkasi ajattelemattomuuteni heidän kodissaan. Päätin muistaa jatkossa, etten korvaisi itsenäistä ajattelua neuvoilla tai oppailla. Tein ryhtiliikkeen orientoimalla ajatteluani yksityiskohtiin ja suhtautumalla niihin täsmällisesti ja tarkasti, mutta rennosti. Sanoin vuokranantajapariskunnalle anteeksi. Ikävä välikohtaus tapahtui ystävyytemme ensimmäisinä hetkinä, mutta aloimme luottaa toisiimme. Joimme illan päätteeksi Gobin autiomaasta Bugin veljen edellispäivänä tuomaa kamelinmaitoa muumimukeista. Mikä shotti, kiitos!

Artikkelikuva: Ulan Batorin arkkitehtuurissa minua kiinnosti jurtta-alueet ja temppelit.

Samankaltaiset artikkelit

  • Unnia juhlittiin viikonlopun yli

    Raskausaika hujahti ja synnytys sujui alateitse. Kokemus oli perheellemme onnellisimpii ja pelkkä muisto lämmittää. Hengitettiin yhdessä. ”Unni” unnoraš syntyi loppu vuonna terveenä tummat hiukset hulmuten. Unnia juhlittiin kolmikuisena. Järjestimme nimijuhlan Oulun Musiikkikeskuksessa ja kastejuhlan kotona. En ainakaan vielä paljasta blogissa hänen kutsumanimeään ja koko nimeään, mutta johdattelen kyllä aiheeseen ja nimenvalinnan taustalla olevaan ajatusmaailmaan. Musiikkikeskuksen…

  • Kutitan pitkällä tikulla saamelaiskiistaa

    Osallistun tällä blogipostauksella hiljaisen viikon kuohuntaan, kun moni osoittaa pettymystään KHO:n päätöksestä saamelaiskäräjävaalien uusimisesta. Saamelaiskäräjät on julkisoikeudellinen yhteisö ja sen laista määritellään laissa saamelaiskäräjistä. Setäni vertasi kerran asemaa osuvasti ylioppilaskuntaan. Julkisoikeuden asemasta seuraa valitusoikeus. KHO ei säädä lakeja. Moni kritisoi KHO:n päätöksessä sitä, että vaalit tulee järjestää uudelleen mukaan lukien 72 pois jätettyä henkilöä, mutta…

  • Mongolia

    Isoäiti lypsää lehmää ja pirskottaa maitoa ilmaan. Hän ottaa saavillisen tuoretta lehmän lantaa mukaansa ja kävelee jurtan taakse. Jurtat ovat mongolien taloja, Marco Polon sanoin pyöreitä ja ne on rakennettu saloista, oksista ja huovasta. Näitä he kantavat mukanaan minne tahansa kulkevat, sillä salot on niin tiukasti sidottu yhteen ja siten yhdistetty että rakenteet ovat kevyitä…

  • Inari ja mielen vuodenajat

    Muutimme kevääksi perheemme kanssa Inariin. Olen vanhempainvapaalla löytänyt mukavaa puuhaa Unnin kanssa. Käymme Inarin ja Ivalon perhekerhoissa. Pidän toukokuun ajan itse muskaria puolivuotiaille. Meillä on mukava äitiposse ja järjestäytymätön inarilaisen puolisona olemisen kollektiivi. Retkeilemme: ensi viikonloppuna minä ja Unni matkataan Utsjoelle. Mutta lisäksi olen miettinyt omaa ja läheisten jaksamista lähellä ja kaukana. Luonnossa tulee välillä…

  • Asetun kuulemaan saamelaisten loppuraporttia

    Julkaisin tän tekstin kolumnina Inarilainen-lehdessä tällä viikolla. Ilmaan jää huokaus, kun joku sanoo sen: saamelaisten totuus- ja sovintokomission loppuraportti on juuri julkaistu, joulukuussa 2025. Se on arvokas ja painava kokonaisuus. Ajattelen, että näin suuren asian äärellä ei ole kiire minnekään. Raporttia ei tarvitse ymmärtää kerralla. Annan itselleni luvan lukea hitaasti. Sallin havaintojen – ja niiden…

  • Hevoset

    Isääni nauratti toisen pro gradu -työni aiheen kuultuaan: ”hevoset ovat aina elämässäsi jotenkin mukana.” Se gradu oli kriisiviestinnästä ja koski Tokio 2020 -olympialaisten viisiotteluun liittyvää kohua. Ensimmäisenkin gradun aihe oli hevosurheilumaailmasta. Hevoset ovat lähes aina olleet jollakin tavalla elämässäni. Lapsena ratsastuskoulu, nuorena Paraisilla hoitohevonen ja ratsastustunnit yksityisesti, opiskeluaikana vikellys ja kouluratsastus jne. 16-vuotiaana olin töissä…