Isääni nauratti toisen pro gradu -työni aiheen kuultuaan: ”hevoset ovat aina elämässäsi jotenkin mukana.” Se gradu oli kriisiviestinnästä ja koski Tokio 2020 -olympialaisten viisiotteluun liittyvää kohua. Ensimmäisenkin gradun aihe oli hevosurheilumaailmasta.
Hevoset ovat lähes aina olleet jollakin tavalla elämässäni. Lapsena ratsastuskoulu, nuorena Paraisilla hoitohevonen ja ratsastustunnit yksityisesti, opiskeluaikana vikellys ja kouluratsastus jne. 16-vuotiaana olin töissä Islannissa, koska halusin tutustua hevoskulttuuriin siellä. Hevoset olivat yksi syy matkustaa korkeakouluharjoitteluun myös Mongoliaan. Siellä niitä olikin jokaisessa paikassa moottoriteitä myöten – autojen takalavoilla siis. Maaseudulla hevoset laidunsivat vapaasti.
Kuvat: Venla Tornberg
