Muutimme kevääksi perheemme kanssa Inariin. Olen vanhempainvapaalla löytänyt mukavaa puuhaa Unnin kanssa. Käymme Inarin ja Ivalon perhekerhoissa. Pidän toukokuun ajan itse muskaria puolivuotiaille. Meillä on mukava äitiposse ja järjestäytymätön inarilaisen puolisona olemisen kollektiivi. Retkeilemme: ensi viikonloppuna minä ja Unni matkataan Utsjoelle. Mutta lisäksi olen miettinyt omaa ja läheisten jaksamista lähellä ja kaukana. Luonnossa tulee välillä…
Osallistun tällä blogipostauksella hiljaisen viikon kuohuntaan, kun moni osoittaa pettymystään KHO:n päätöksestä saamelaiskäräjävaalien uusimisesta. Saamelaiskäräjät on julkisoikeudellinen yhteisö ja sen laista määritellään laissa saamelaiskäräjistä. Setäni vertasi kerran asemaa osuvasti ylioppilaskuntaan. Julkisoikeuden asemasta seuraa valitusoikeus. KHO ei säädä lakeja. Moni kritisoi KHO:n päätöksessä sitä, että vaalit tulee järjestää uudelleen mukaan lukien 72 pois jätettyä henkilöä, mutta…
Raskausaika hujahti ja synnytys sujui alateitse. Kokemus oli perheellemme onnellisimpii ja pelkkä muisto lämmittää. Hengitettiin yhdessä. ”Unni” unnoraš syntyi loppu vuonna terveenä tummat hiukset hulmuten. Unnia juhlittiin kolmikuisena. Järjestimme nimijuhlan Oulun Musiikkikeskuksessa ja kastejuhlan kotona. En ainakaan vielä paljasta blogissa hänen kutsumanimeään ja koko nimeään, mutta johdattelen kyllä aiheeseen ja nimenvalinnan taustalla olevaan ajatusmaailmaan. Musiikkikeskuksen…
Isääni nauratti toisen pro gradu -työni aiheen kuultuaan: ”hevoset ovat aina elämässäsi jotenkin mukana.” Se gradu oli kriisiviestinnästä ja koski Tokio 2020 -olympialaisten viisiotteluun liittyvää kohua. Ensimmäisenkin gradun aihe oli hevosurheilumaailmasta. Hevoset ovat lähes aina olleet jollakin tavalla elämässäni. Lapsena ratsastuskoulu, nuorena Paraisilla hoitohevonen ja ratsastustunnit yksityisesti, opiskeluaikana vikellys ja kouluratsastus jne. 16-vuotiaana olin töissä…
Isoäiti lypsää lehmää ja pirskottaa maitoa ilmaan. Hän ottaa saavillisen tuoretta lehmän lantaa mukaansa ja kävelee jurtan taakse. Jurtat ovat mongolien taloja, Marco Polon sanoin pyöreitä ja ne on rakennettu saloista, oksista ja huovasta. Näitä he kantavat mukanaan minne tahansa kulkevat, sillä salot on niin tiukasti sidottu yhteen ja siten yhdistetty että rakenteet ovat kevyitä…
Tunsin pakokauhua: jano, iholla ja ikkunoissa samea saastekerros ja korvia kiristi hengityssuojaimen jäljiltä. Minua oli tiukasti kielletty menemästä illalla yksin ulos. Heppoinen turvaverkostoni petti toisena iltanani Ulan Batorissa ja joutuisin kaiketi viettämään sen yksin ja kysehän oli lauantaista. Tein parhaani rentoutuakseni: nukkuisin jet lagin oireet pois ja valmistaisin Natür Tüf Marketista ostamistani vihanneksista ja Helsinki…
Minulle tulee päänsärkyä, jos käytän rahaa tyhmästi. Kiire maksaa. Turvattomuus maksaa. Olen lentokoneessa, enkä Trans-Siperian junassa, mutta kuitenkin matkalla Ulan Batoriin. Ikkunasta säteilee aurinko, ja kahvi on paahtunutta. (Matkapäiväkirja, 13.3.2019) Oulusta Mongolian pääkaupunkiin Ulan Batoriin lentäminen oli pitkä, hikinen ja hytiseväinen matka. Halusin matkustaa Trans-Siperian junalla, mutta viisumin saanti kesti odotettua kauemmin ja aika kävi…